torstai, 13. kesäkuu 2013

Vapaaehtoisesta avusta

Tänä yönä on ollut yksi vertaistukemisen rankemmista öistä. Toivon että sillä on positiivinen tulos lopulta. Jää nähtäväksi. Jos koittaisi nukkua edes muutaman tunnin.

 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

”YSTÄVÄN LÄHEISYYS JA KÄYTÄNNÖN APU ON OLLEET NE IHMEET JOTKA ON KANTANEET VAIKEUKSIEN KESKELLÄ.”
Ihmisen elämään kuuluvat vaikeudet ja kriisit. Kukaan ei voi elää joutumatta osalliseksi toisen ihmisen hätää. Kaikilla meillä on kokemusta toisen ihmisen lähellä olemisesta hädän hetkellä.
Miten tällaisessa vaiheessa osaa olla mahdollisimman suureksi avuksi?
Ystävän ja tukijan tärkein työkalu on kuuntelevat korvat tai nettitukemisessa silmät joilla avun tarvitsijan tarinaa kuuntelee/ lukiessa tulkitsee.  Tunteen, hädän vastaanottaminen sellaisena kuin se ystävälle tai tukijalle kerrotaan on avun tarvitsijalle todellisuutta ja hänen kokemuksensa.

Tukijan ja ystävän itsetuntemus on avain asemassa jos kohtaa avuntarvitsijan tilanteessa sellaisia vaikeuksia jotka on itselle kipeitä ja käsittelemättömiä, niin arvioi onko tukeminen rajattava joiltakin osin tukemisen ulkopuolelle, kunnes ystävä/tukija ei ahdistu liikaa itse siitä.
Ystävien ja ammattiauttajien yhteinen kokemus on että helposti joutuu itse mukaan hädässä tai kriisissä olevan ihmisen tunteeseen tai tapahtumiin.

YSTÄVÄN JA TUKIJAN KULMAKIVET
Erillisyyden tunne
Oman tasapainon löytäminen auttaa jaksamaan. Tukijan ei tarvitse kestää kaikkea, kun myöntää väsymyksen, kyllästymisen, pettymyksen tunteet silloin voi rajata ystävän tukemista sovitusti. Tilanteen vaikeutuessa voi ohjata ammattillisen avun luokse. Tukemisesta voi vetäytyä tarvittaessa oman erillisyyden säilyttämiseksi.
Muistaa että vaikeudet on toisen, ei tukijan omia. Sudenkuoppana on ”hukkua” avun tarvitsijan vaikeuksiin.

Tasavertaisuus
Ystävän tai tukijan suhde avuntarvitsijaan on yhtä luonnollinen vuorovaikutus suhde kuin mikä muu tahansa. Vaikeuksien ja kriisin elämänratkaisujen asiantuntija on avuntarvitsija itse. Hän tekee päätökset jotka vaikuttaa omaan elämään eniten.
Uusi asenne
Vaikeuksien ja kriisien keskellä maailmaa pienenee kummasti, monet eristäytyy sosiaalisesta kanssa käymisestä ja kokevat usein yksinäisyyttä. Ystävä ja tukija voi rohkaista toisten lähelle. Uskaltaessaan pyytää tukea ja saadessaan sitä itselleen, voi kokea iloa siitä että on tullut kuulluksi ja nähdyksi. Vaikeudet tai kriisi harvoin ratkeavat lyhyessä ajassa. Voi kokea iloa siitä että antaa tukea jollekkin toiselle vertaiselleen oman jaksamisen mukaan.
Tunteet
Auttamistilanteisiin tulee väistämättä tunteenpurkauksia, sekä tuettavalla että meillä tukijoilla.
Tukijoiden voimavaroja kuluttaa riittämättömyyden tunne, samaistuminen ongelmaan tai sairauteen, auttamissuhteen vaikeudet, vuorovaikutuksen nopeuttamisyritykset ja liiallinen auttamishalu.
                                               *   *   *
Mitä on tukeminen?
Vapaaehtoisilta tukihenkilöltä ei edellytetä ammatillista taustaa, mutta lähinnä kriteerinä on se että auttaja on kypsä aikuinen jolla ei itsellään ole käsittelemättömiäakuutteja kriisejä.

Tukijan tehtävänä on olla esim:
- tukena
- neuvonantajana
- kuuntelijana ja ymmärtäjänä
- ystävänä
- vain läsnä
- mielipiteiden vaihto kumppanina
- uuden näkökulman tarjoajana
- saman kokeneena
- toivon ja uskon valajana
- tunteiden jakajana
- yhdessä etsijänä ja kokijana
- tiedon jakajana
- tilan antajana
- mukana oppijana
- rohkaisijana
- innostajana
- terveen maalaisjärjen käyttäjänä
- ja paljon, paljon muuta

Tuenhakijan oman elämän asiantuntija on hän itse. Tukihenkilö parhaimmillaan toimii peilinä ja rohkaisijana tilanteessa niin, että tuettava löytää voimavaroja ja tukiverkostoonsa ihmisiä jotka tukevat hänen jaksamistaan ja vievät osaltaan eteenpäin. Tuenhakija voi kieltäytyä koska tahansa tarjotusta avusta, informaatiosta, avunlähteistä ja sitä tulee kunnioittaa.


Tukija ei ole mm.:
- asiantuntija, ammattilainen
- oikean ja väärän sanoja
- parhaan tiedon omaava
- arvostelija
- painostaja
- käytökseltään epäasiallinen
- komentelija
- henkilökohtaisuuksiin menijä
- välinpitämätön
- yksityisyyden loukkaaja

Olin vertaistukivastaavana 2 vuotta ja tekstin yhdelle vertaistukemisen palstan sivuille toimittanut joten katson että minulla on oikeus tuoda oma tekstini myös blogiini.

keskiviikko, 12. kesäkuu 2013

Päivä uusi, korjaa luusi

Sanaleikit on aina kuuluneet niihin viattomimpiin huvituksiin niin kauan kuin muistan. Siitä siis otsikko ja luultavasti ei ole mitään viittausta kirjoittamani tekstin kanssa. Jää nähtäväksi.

Aloitin siis uudestaan blogini kirjoittamisen ja uusilla tunnuksilla, koska aikaisempi blogini on lakkautetun sähköpostiosoitteen takana ja siihen en saanut vastausta vuodatuksen ylläpidolta miten sen voisin saada käyttöön muutetun sähköpostin kautta, joten en jää odottelemaan vastausta hamaan tulevaisuuteen vaan päätin toimia ja luoda uuden blogin johon siirsin kopioimalla aikaisemmat kirjoitukseni. Siksi myös blogini nimi on osittain sama ja lisäyksellä osa 2.

Siirtäessäni tekstejäni tänne tulin miettineeksi niitä aikoja joista kirjoittelin, niin paljon ahdistusta ja pidäteltyä itkua ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Joista pahimpina koin sen että en pystynyt luomaan turvallista ympäristöä lapsilleni. Se on kipeä paikka vieläkin koska muistan omasta lapsuudestani sen päätökseni jonka tein, ei ikinä tälläistä elämää jossa itse olin pakotettu elämään, koska olin alaikäinen ja en tiennyt mistä hakea apua, en tiennyt millaista apua, en tiennyt millaisia seurauksia siitä olisi muulle perheelle, sisaruksilleni jotka koin läheisimmäksi. Äidilleni joka oli sairas ja koitin suojella häntäkin en vain tiedä miltä, tajusin kuitenkin silloin että häntä ei kohdeltu tasavertaisena aikuisena muihin nähden ja se käytös heijastui myös meihin lapsiin. Johon mun ymmärrys ei ole riittänyt tähän päivään saakka että vanhemman sairaus vaikuttaa myös lasten kohteluun ja ihan viralliselta taholta kuten sosiaalitoimisto. Sillä koin sen epäoikeudenmukaiseksi jo silloin, vaikka elettiin 70-lukua.

Tähän pohdintaan kirvoitti artikkeli  Sairastunko minäkin? jonka luin pariin kertaan. Ja siinä artikkelissa jo on ristiriitaisuuksia tuotu esille siten, että ei kerrota minkä tutkimuksen valossa on toteen näytetty että mielenterveyden sairaudet periytyy? Ja paskapuhetta se periytyminen, alttius sairastumiseen voi olla, mutta siihen vaikuttaa monet asiat kuten suojaavat tekijät ihmisen elämässä, kehityshistoria lapsesta aikuisikään, onko ympäristö ollut kasvua ja kehitystä edistävä ja suojaava, onko riittävästi ollut turvallisia aikuisia läsnä ja miten määritellä niidenkin lukumäärä vai tunnitko siihen lasketaan? En tiedä tutkimusmenetelmistä sen enempää, kunhan pohdin oman kokemukseni kautta tätä asiaa. Suojaavia tekijöitä elämässäni ei juurikaan ole ollut, suhteet sisaruksiin, musiikki,kirjat ja ne muutamat ihmiset hetken kohtaamisen aikana on antaneet minulle aidolla empatiallaan toivoa. En ole sairastunut samaan tautiin kuin äitini skitsofreniaan, vaan masennusjaksoja on ollut useita mun elämässä joihin on liittynyt vahvasti ne olosuhteet ja tapahtumat mun elämässä eri aikoina. Pisin musta jakso liittyy siihen traumaan jota en soisi kenenkään kokevan ja vei vuosia, lähes vuosikymmenen ennenkuin pääsin sieltä jotenkin pois ja ilman lääkitystä. Elämäntilanne kriiseihin olen myös reagoinut masennuksella, jotka lapseni muistaa varsin hyvin. On avio- ja avoeroa, burnouttia opiskelun, työn ja perheen sovittamisesta pariin kertaan. Parisuhteiden päättymiseen liittyviä jaksoja ja taloudellisia huolia joista pahimpia on olleet ne kaksi kertaa että parisuhteen päättymisen vuoksi on perheeni ollut hajallaan ja ilman kotia sekä toinen aikaisempi kerta  että oli mennä koti alta siksi ettei kumppani hoitanut omaa osuuttaan vuokran maksusta ja ne lankesi minulle maksettaviksi 4 lapsen yksinhuoltajalle.

Sisua  ja päättäväisyyttä on tarvittu monet kerrat ja yksi tuttu tunnetila on nostanut minut aina sieltä epätoivon syövereistä pois, viha. Se on hyvä renki silloin kun tunnistaa sen toimintamekanismin itsessään ja missä kohtaa sitä on rajattava. Monet ystävistäni, näistä uudemmista joiden kanssa olen keskustellut masennuksesta ja sen hoidosta, on ollut vaikea ymmärtää sitä että masennusta voi sairastaa ja hoitaa myös ilman lääkitystä. Alkoholi ei ole kuulunut mun elämään, ihan omalla päätökselläni jo lapsuudesta alkaen, olen sen mausta tietoinen ja mutta minulle se ei ole antanut mitään helpotusta tai muutakaan lisäarvoa edes hetkellisesti joten se on vaan jäänyt pois kuvioista. Ehkä näilläkin on joku yhteys toisiinsa. Ja kyllä lähisuvusta löytyy alttiutta alkoholismiinkin, mutta se ei aktivoitunut minussa nähtävästi, kuten ei skitsofreniakaan. Teini-iässä pohdin kovasti tuota kysymystä, sairastunko minäkin? ja jotenkin päädyin aina sellaiseen ajatelmaan että en välttämättä. Ympäristöni siihen aikaan ilmaisi hyvin suoraan mm. oponi yläasteelta että hullu ja juoppo sinustakin tulee, niin on vanhemmatkin. No eipä tullut kumpaakaan missään vaiheessa elämääni. Ja kyse on myös omistakin valinnoistani joilla ehkä on jokin merkitys asiaan.

 

tiistai, 11. kesäkuu 2013

Perhe hajallaan

 

9. syyskuuta 2008 kello 16:44
Ihme säätämistä taas alkuun kun vuoden välein muisti pelaa ja saan aikaiseksi kirjoittaa blogiin.

Otsikossahan se onkin jo tärkein tieto tiivistettynä. Perhe on hajallaan eikä ole turvallista paikkaa, kotia minne mennä. Poju on avosijoitettuna tutkinta-asemalla, Barshoe asuu väliaikaisesti poikaystävän luona ja minä kiertelen punkkaamassa mistä vain majapaikan saan.

Miten tähän tilanteeseen sitten tultiin? Tikrun kanssa eläminen alkuun sujui hyvin, mutta uusperhe ei ole mikään helppo yhtälö joka natsaisi heti että toimii kuin rasvattu. Siinä ajatuksessa sietää monenlaista käytöstä ja yrittää ymmärryksen kautta saada toimimaan sekä parisuhdetta että tasoittaa tietä perheytymiseen (vrt. ryhmäytymisen dynamiikka) jossa kaikkia kuultaisiin ja tietyt roolit olisi selkeinä kaikilla osapuolilla. Hyvä tahtokaan ei aina todella riitä, jos oman persoonan kehitys on vaiheessa jota pitäisi itse työstää ja hakea apua. Siihen jos lisää alkoholin ja sen myötävaikutuksella tulevan turvattomuuden tunteen kun eletään varuillaan aistien ilmapiiriä tuntosarvet töröllään. Yhden ihmisen valtaama tila on niin suuri ettei sinne muita mahdu, sen tilan voi kaapata itselleen rähinällä alkon kanssa tai ilman, tunteella jota ei sanota ääneen, vihan osoituksella kuten mököttämisellä, tavaroiden antamisena ja äkillisellä pois viemisellä. Pelko astuu kuvioihin huomaamatta, lapset on usein hämmentyneitä tässä tilanteessa mitä pitäisi tehdä. Tapahtumat voi alkaa silloin kun olen töissä ja monta kertaa huokaisee ennen kotioven avaamista, mikähän siellä nyt odottaa, onko kaikki ok?

Nyt olemme päässeet tästä tilanteesta ja jännityksessä elämisestä pois. En olisi ikinä voinut kuvitella itseäni tähän tilanteeseen. Tuntui todella pahalta että perheeni on hajallaan. Perheekseni lasken lapsieni lisäksi pois muuttaneet Minden, Boheemin ja Mansen vävyn. Heidän luonaan saan asustaa tämän viikon. Ensi viikkoa en edes nyt ajattele, se on ensiviikon murheita.
Yritän olla toiveikas että asiat järjestyy. Muuten en jaksa jos ei ole toivoa paremmasta huomisesta.

 

tiistai, 11. kesäkuu 2013

Säpinä lähtö

 

8. huhtikuuta 2007 kello 10:20

Jippiaejee!!!
Joskus tulee niitä päiviä jolloin ensin ei ole kiirettä mihinkään, mutta yht'äkkiä alkaa tapahtua vauhdilla! Eilen olin orientoitunu viettämään pääsiäislauantaita kaikessa rauhassa ja suunitellut kaupassa käyntini iltapäivään, joten ei hoppuilua ja hösäämistä. Niin kuvittelin kunnes sain puhelinsoiton työpaikaltani. Siellä kysyttiin, että Terveh, oletkos sä missä kun sua on ooteltu töihin? Löi tyhjää minuutin ajan ja sanoin että kotonanihan minä olen, mut mulla on duunivuoro vasta sunnuntaina ja maanantaiiksi merkattu. Kysyin, että kummankos listan mukaan sitä nyt mennään, sen mulla olevan listan mukaan vai miten? Sanoin kyl' tulevani töihin, mutta olen kyllä myöhässä siinä tapauksessa jos siellä olevaa listaa toteutetaan. Onnekseni en ottanut keikkoja vastaan joita mulle tarjottiin pääsiäisen ajaksi useampaan paikkaan kahteen kaupunkiin. Siitä olis voinut tulla todellinen vääntö mihin mä menen tekeen duunini. Sissus!

Nopeesti suihkien kamat ja kaikki, soitin taksin ja sillä töihin. Ensimmäiseksi vertasin työlistat kun pääsin duunipaikalle, ja se lauantain työvuoro puuttui mun listalta, voihan veee! Miten mun tietooni sekin olis tullu kun teen 60% ja en ole duunissa kuin muutaman päivän viikossa. Muutoksista olis kyllä hyvä tietää ajoissa. Hiukan nousi ärsytyskynnys ja sapetti koko työvuoron ajan. Sanoinkin työparilleni, joka on vastaava lähinesimies.. et tällain ei ole kiva tulla duuniin ja mua sapettaa monestakin syystä, eikä vähiten siksi että sielläkin on odotettu ja ihmetelty miks en ole paikalla.... argh! Totta mooses mä tulen duuniin sovitun työajan puitteissa, mut telepatialla en ole selvitelly mitään asioita ennenkään, tiedotus tökkii ja siitä mä en ota vastuuta jos minulle asti tieto ei kulje ajoissa.
Eniveis, työt sujui ihan hyvässä hengessä alusta huolimatta ja siitä voin kiitellä työkevereitani he kaikki ovat mahtava porukkaa joiden kanssa on ilo tehdä töitä. Mietin kyllä tätä kotiin tullessani illalla, ett' miten mä järkkään kesän jälkeen omat duunit, sekin on monien asioiden summa. Kun sovin itse keikkani, tiedän mitä vuoroja olen ottanut ja no proplemo. Katsotaan nyt miten hoitsut reagoi tuohon vaalilupausten pitämiseen, meinaako liitot käyttää lakkoa aseena vai ei, sekin vaikuttaa tulevaisuuden suunnitelmiin aika tavalla. Mutta eletään nyt kesään saakka ensin.

tiistai, 11. kesäkuu 2013

Vanhojen päivää!

16. helmikuuta 2006 kello 12:11

Olen tässä seurannut Tytsini valmistautumista vanhojentansseihin viimevuodesta alkaen tähän päivään asti jolloin h-hetki on käsillä.

 

Ensin ei näyttänyt Tytsiä kiinnostavan tippaakaan mitä kaikkea siihen kuuluu, kommentoikin asiaa siten että kun vaan se tanssiaispuku on valmiina niin se on siinä. Mutta eipä Tytsi tiennyt etukäteen mitä kaikkea ennen tanssiaispäivää on tehtävä. Pukua etsittiin ja haettiin Kaupungin roolivaatekirppikseltä viimevuonna alkajaisiksi, järkyttävää oli huomata että niin ajatteli tuhannet muutkin ja jonotus oli mieletön! Mutta itse roolivaatteet hävisi myyntitangoilta larppaajien strategisen rynnistyksen myötä noin puolessa tunnissa ja jäljelle jäi etupäässä hattuja ja muuta pientä reksviittaa. Teatterille tietysti myyntimenestys ja kannattavaa. Mutta kuinkahan monelle jonottajalle jäi pahamieli monen tunnin seisomisen ja hitaasti etenemisen jälkeen kun mitään ei ollutkaan tarjolla? Tyhjin käsin mekin sieltä poistuttiin ja sitten mietintään mitäs seuraavaksi?

 

Siskoni on vaatealan ammattilainen ja osaa loihtia pidettäviä vaatteita arkeen ja erityisesti juhlavampiin tilaisuuksiin. Monia roolipukujakin tehneenä ei ole materiaalit tuntemattomia missään suhteessa. Koska meillä on Siskoni kanssa yleensä aika suorasukainen suhde, niin häneltä kysymään neuvoja puhelimitse. Siskoni mielestä materiaali ratkaisee ja puvun malli/ aikakausi minkäverran menee aikaa sen tekemiseen ja ennenkaikkea sen hintaan. Tytsi piirsi ja väritti aika yksityiskohtaisen puvunmallin mikä hänellä oli mielessä, se lähetettiin Siskolle arvioitavaksi materiaalien kustannuksia varten.. ja tyrmäävä oli arvio. Kangasmäärä oli suurempi kuin kuvittelimme ja hintaa siten kertyi enemmän koko puvulle kun laski vielä mukaan tekijälle tulevan palkkionkin. Siskoni ehdotti; entäs jos vuokraisimme sen puvun kun alanliikkeitäkin oli täällä tarjolla enemmän niin luulisi helposti löytyvän. Ajatus jätettiin hautumaan.

 

Mitään ei tapahtunut ennen joulua eikä heti sen jälkeenkään. Jööti jo ajatteli että Tytsi on unohtanut koko tanssijaiset. Viuh! Varsinainen pyörremyrsky eräänä tammikuun iltana sitten Tytsiin iski, kun piti saada kaikki suunniteltua valmiiksi ja valivali ettei ehdi ja aika loppuu kesken! Ei siinä Jöötimäinen viisastelu enää auta tippaakaan että aikaa on ollut suunnitella ja tehdä rauhassa. DraamaQueen Tytsi poistui näyttämöltä (olkkarista) kädet ylväästi koholla kesken keskustelun, voihkien ettei minua ymmärretä ja olen hädässä, auttakaa! *huokaus*  Pakotin Tytsin etsimään aivan itsenäisesti eri liikkeistä, jos nyt mieleisensä löytäisi, niin se otettaisiin vuokralle. Puku löytyi onneksi TuulenViemästä. Kampaamoon ajan varaaminen ja väriä päähän, sitten kampaus h-päivän aamuna. Pientä sähellystä ja napakkaa sanavaihtoa Tytsin kanssa millainen kampaus kestää seuraavaankin päivään, kun on Jäähallissa vielä tanssittava. Eilinen oli oikein supershoppailun päivä, lähes olympialaji ja vaatii kuntoa. Molemmat Tytsit mukanani monen monta shoppia kierrettiin ja lopulta oli sukkikset, korvakorut, kaulakoru, alusvaatteet, liukuesteet kenkiin, villatakki viitan alle, meikit ja ihonhoitotuoteet hankittu. Myöhään illalla kotiuduttiin ja aivan naattina. Jumankekka, elän toivossa ettei tämä toistu vähään aikaan.

 

Nyt Tytsi on upeassa kampauksessa valmiina ja pikkuhiljaa valmistautuu henkisesti ja fyysisesti tulevaan iltaan Paasitornissa. Sinne on tarkoitus Tikrun kanssa myös mennä. Toivon ettei Tikrun päivä ole ollut kovin raskas, puolikuntoisena töissä ja sitten juhliin tanssimaan Tytsin kanssa. Digikameralla tallennetaan muistoiksi sukulaisille ja ystäville. Tytsillä on valokuvaus koulun puolesta ryhmäkuvaan ja yksin/parin kanssa. Mielenkiintoinen ilta edessä debyyttitanssien muodossa.

  • Henkilötiedot

    Oman elämän pohdintoja ja tapahtumia sellaisina kuin itse ne koen kirjoittaessani. Ajankohtaisista asioista voin kirjoitella myös ja millaisia ajatuksia ne minussa herättää. Perheeni jäsenistä voi löytyä mainintoja, kuvauksia tai ilakointia siitä millaisena koen tapahtumat heidän kanssaan. Oikeus muutoksiin pidetätetään.